Aika oota ei
Nurminen/Lyttinen
Rakkaus asuu kadulla niinkuin minäkin nykyään kuka kohtalomme säätää Ohi toisten kuljemme vaikka molemmat toivomme ettei pysyväksi jää tää Tahdon rakkauden tuntea mutten osaa tai uskalla voisit yhteen meidät saattaa Vahva oot, myönnän sen painajaisistain heräilen syvältä tää ero raastaa Syksy on täällä ja pimeää riittää mä kestän, mut rakkaus on suojaton se varmaan on eksynyt taas, yön selkään pelasta meidät, mä oon voimaton Vaikka rakkauden mä nään harmauteen vangiks jään sanat väliltämme puuttuu Kun kanssan oon, tunnen sen tullessas tuot rakkauden maailmamme värit muuttuu Syksy on täällä ja pimeää riittää mä kestän, mut rakkaus on suojaton se varmaan on eksynyt, yön selkään pelasta meidät, oon voimaton